Masennuksen ja ahdistuksen hoito meditaatiolla ja perhekonstellaatiolla

Pohdin masennuksen ja ahdistuksen – yleisimpien mielenterveyden ongelmien – hoitoa ja mitä uutta perhekonstellaatio voi tähän tuoda.

Tässä kirjoituksessa pohdin masennuksen ja ahdistuksen – yleisimpien mielenterveyden ongelmien – hoitoa ja mitä uutta perhekonstellaatio voi tähän tuoda. Kirjoitus syntyi tarpeesta jäsentää omaa ajatteluani aiheen tiimoilta ja täsmentämään tutkimuskysymyksiä perhekonstellaatiotutkimukseeni.

Tämä kirjoitus vetää yhteen masennuksen hoidon historiaa ja tällä hetkellä käytettäviä menetelmiä ja mihin ymmärrykseen ne perustuvat. Tarve jäsentää tätä on syntynyt aloittamastani konstellaatiotutkimuksesta. Syksyllä siinä alkaa uusi vaihe, ja kevään kokemusten kautta haluan tarkentaa tutkimuskysymyksiä ja tutkimuksen suuntausta. Yksi osa tutkimusta tulee olemaan syyskuussa alkava Pyhä läsnäolo™ -prosessi.

Pyhä läsnäolo™ -prosessissa käytetään sekä meditaatiota että perhekonstellaatiota. Tutkimuksen kannalta tämä on hyvin kiinnostava kombinaatio.

Lääke, joka mullisti masennuksen hoidon

Helsingin Sanomissa (25.7.2023) oli hyvä artikkeli masennuksesta ja sen hoidon historiasta. Masennuksen hoito mullistui 90-luvulla, kun käyttöön tuli ensimmäinen serotoniinin takaisinoton estäjä (SSRI) -lääke, Prozac. Vaikka tuo lääke antoi miljoonille ihmisille toimintakykynsä takaisin, tutkijat ovat tänä päivänä suhteellisin yksimielisiä siitä, että serotoniinin puute ei ole masennuksen juurisyy. Ei ole kyetty todistamaan, että kyse edes olisi aivojen kemiallisesta epätasapainosta.

On noussut uusia teorioita, joista yksi on, että taustalla vaikuttaisi matala-asteinen tulehdus. Sen seurauksena hermoston, verisuonten ja aineenvaihdunnan toiminta häiriintyy. Tulehduksen syntyyn voi olla erilaisia syitä, mutta yhtenä merkittävänä tekijänä pidetään stressiä.

Stressi ei kuitenkaan selitä kaikkea masennusta. Stressin myötä erittyvä kortisoli ei ole koholla kaikilla masennuspotilailla.

Neuroplastisuuden väheneminen liittyy masennukseen

Selvinä indikaatioina masennuksesta on kuitenkin aivojen muovautuvuuden väheneminen. Tutkimuksissa on havaittu, että masennuspotilaiden ja stressaantuneiden ihmisten aivoissa on tavanomaista vähemmän bdnf-kasvutekijää. Se on neurotrofiini, joka säätelee hermoston kehitystä ja muovautuvuutta. Vaje voisi selittää, miksi masennuksessa usein tietyt toimintamallit alkavat toistua ja ajatukset kiertävät samaa kehää.

Sekä ketamiinia että psilosybiiniä pidetään lupaavina lääkkeinä masennukseen, ja molemmilla yksi vaikutusmekanismi näyttäisi olevan aivojen plastisuuden lisääntyminen. Marraskuussa 2022 NEJM-tiedelehdessä julkaistussa satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että psilosybiinin kerta-annos tehosi masennusoireisiin noin vuorokaudessa. Siitä hyötyi useampi kuin joka kolmas masennuspotilas, jolle muut lääkkeet eivät olleet tuoneet apua. Vaikutus kesti noin kolme kuukautta.

Esimerkiksi perinteisiä SSRI-lääkkeitä saaneista vain 15 % sai enemmän hyötyä kuin lumelääkkeestä. Siihen nähden sekä ketamiinin että psilosybiinin vaikutus on huomattavasti parempi ja vaikutus nopeampi, sillä SSRI-lääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti viikkojen myötä ja niillä on paljon sivuvaikutuksia. Ketamiinin vaikutus kestää noin viikon, eli sekin on lyhytkestoinen, vaikka onkin osoittautunut toimivaksi vakavissa masennustapauksissa, ja on jo virallisen psykiatrian käytössä.

Mindfulness masennuksen hoidossa

MBCT (Mindfulness Based Cognitive Therapy) on osoittautunut hyödylliseksi masennuksen ja ahdistuksen lievittämisessä ja uudistumisen ehkäisemisessä. Se vähentää uusiutumista 30-50 %, ja mielenkiintoista on, että se vaikuttaa erityisen tehokkaasti niille, joilla masennus on jo aiemmin uusiutunut. Yleensä mitä useammin masennus uusiutuu, sitä herkemmin se uusiutuu ja sitä vaikeampi siihen on vaikuttaa, eli masennus kroonistuu. Tässä MBCT on jopa tehokkaampi kuin kognitiivinen psykoterapia (jonka tehokkuus on muuten suurin piirtein sama kuin MBCT:n).

MBCT:n tarkoitus on auttaa ihmistä tunnistamaan mielentila, jossa masennus alkaa aktivoitua (ns. vatvominen) ja oppia ottamaan etäisyyttä ajatuksiinsa ja reaktioihinsa, kun taas kognitiivisessa psykoterapiassa autetaan ihmistä muuntamaan negatiiviset ajatusmallit rakentavimmiksi.

Mindfulnessin keskeinen idea, hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, on murros ihmisen vatvomisen kierteeseen, jossa keskeisenä moottorina on pyrkimys muuttaa todellisuutta. Eli kyetään olemaan tunteiden ja ajatusten kanssa ilman tarvetta muuttaa ”negatiivisia positiivisiksi”.

Masennuksen taustasyihin perhekonstellaatiolla

Mutta onko masennus sairaus, vai oikeastaan oire? Niin lääkkeillä kuin mindfulnessilla tai MBCT:llä pyritään vaikuttamaan masennuksen mekanismiin. Lääkkeillä kemiallisesti ja mindfulnessilla psykologisella tasolla. Mindfulness toki vaikuttaa syvempiin psykologisiin tekijöihin, jotka laukaisevat masennusta, mutta onko hyötyä tutkia mitä tekijöitä vaikuttaa taustalla, toisin sanoen mikä merkitys on omilla ja perhehistoriassa olevilla kokemuksilla?

”University College London -yliopiston psykiatrian professori Joanna Moncrieff totesi taannoin The Guardian -lehdessä, että suurin edistysaskel olisi, jos lakkaisimme pitämästä masennusta lääketieteellisenä tilana. Jos ihminen uskoo, että masennus johtuu vain kemiallisesta epätasapainosta hänen aivoissaan, hän saattaa ajatella, ettei voi itse vaikuttaa mielialaansa ja tarvitsee masennuslääkkeitä lopun ikäänsä.

Moncrieffin mukaan masennus on ensisijaisesti tunnereaktio ulkoisiin oloihin. Usein taustalla on sosiaalisia ongelmia, velkaantumista, ihmissuhdeongelmia tai yksinäisyyttä. Vastedes pitäisikin tarkemmin arvioida yksilöllisesti, onko lääkkeestä todella hyötyä.”

Perhekonstellaatio nostaa esille esimerkiksi masennuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Ne voivat liittyä suoraan omaan elämään, kuten nykyhetken elämän tilanteeseen tai lapsuuden kokemuksiin ja perheen dynamiikkaan, mutta käytännössä nekin liittyvät perhehistoriaan ja siellä tapahtuneisiin vaikeisiin kokemuksiin. On ollut läheis(t)en menetyksiä, uhkaavia tilanteita, köyhyyttä, epävarmuutta, sotia, rikoksia. Ihmishenki on kallis, kalliimpi kuin tulemme ajatelleeksi, sillä perheestä kadonneet ihmiset eivät katoa perheen alitajunnasta.

Perhekonstellaatio tekee näkyväksi, miten perhehistorian vaikeat kohtalot elävät edelleen nykyhetken ihmisissä ilman, että he tunnistavat tunteidensa alkuperää. On tietenkin luonnollista yrittää ymmärtää niitä oman elämänhistorian kautta. Luomme selityksiä tunteillemme, ja ne voivat kuulostaa loogisilta, mutta konstellaatiokokemus on näyttänyt, että perhehistorian valottaminen tuokin uutta ymmärrystä omiin reaktioihin. Ahdistus, epävarmuus, häpeä ja masennus saavatkin uuden selityksen, jonka selitysvoima tuntuu suuremmalta – ja usein konstellaation myötä myös tapahtuu merkittäviä muutoksia nykyhetken kokemuksissa. Ahdistus, epävarmuus, häpeä ja masennus lievenevät ja jopa poistuvat. Tätä on jo osoittanut keväällä toteuttamani tutkimusryhmät.

Entä sitten lapsuuden kehityksellinen trauma?

Se on erottamaton osa tätä kokonaisuutta. Lapsuuden kehityksellinen trauma syntyy siitä, että lapsi jää emotionaalisesti yksin. Kaikki voi olla perheessä hyvin, on ollut ruokaa ja puhtaita vaatteita – mutta ei turvallista lämmintä yhteyttä. Tämä saa lapsen hermoston hälytystilaan, siis hän kokee turvattomuutta, ja etsii keinoja rakentaa itselleen jotain turvaa ja suojaa. Jos vanhempi on epävakaa, eli lapsi ei voi luottaa vanhemman emotionaaliseen lämpimään läsnäoloon, lapsi oppii esimerkiksi miellyttämään vanhempaansa, ja tämä heijastuu hänen minärakenteessaan muihin tuleviin ihmissuhteisiin. Lapsi kehittää epäaitoja minuuksia, eli ei ole aidosti yhteydessä siihen mitä tuntee ja tarvitsee – koska niille ei ole tilaa.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa ja mitä vaikeammin lapsi jää emotionaalisesti yksin, siis ilman turvallisen yhteyden ja nähdyksi tulemisen kokemusta, sitä enemmän lapsi joutuu kehittämään suojamekanismeja, kuten dissosiaatiota. Näin dissosiaation eri asteista tulee osa lapsen todellisuutta, eikä hän aikuisenakaan tiedä, mitä on olla oikeasti läsnä omassa kehossaan.

Tästä tietysti syntyy seuraavan sukupolven lapsuuden kehityksellinen trauma, sillä hän ei kykene olemaan emotionaalisesti läsnä omalle lapselleen.

Lapsuuden kehityksellinen trauma on todennäköisesti monen masennuksen taustalla, sillä sitä kantava ihminen kokee merkityksettömyyttä ja tyhjyyttä, mikä on luonnollista, kun ei ole aitoa yhteyttä itseensä (ja vanhempaansa eli kiintymyssuhde on haavoittunut).

Miten eri hoitomuodot auttavat?

Mitä silloin teemme masennuslääkkeellä? Ne voivat palauttaa aivojen kemiallisen toiminnan sellaiseksi, mikä vastaa masentumattoman ihmisen kemiallista tasapainoa. Tämä voi olla ratkaisevan tärkeää monelle, ja se voi luoda mahdollisuuden psykoterapialle.

Kognitiivinen psykoterapia ei juurikaan kääntele lapsuuden kokemuksia, vaan auttaa tunnistamaan negatiivisia ajattelumalleja (kuten ”en kelpaa, ellen onnistu kaikessa mitä teen”) ja muuntamaan niitä positiiviksi.

MBCT auttaa tunnistamaan mielentilan, jossa negatiiviset ajatuskehät aktivoituvat ja masennus alkaa, ja olemaan sen kanssa myötätuntoisesti sitä muuttamatta. Tämä on tietenkin ”vaistojen vastaista”, mutta se tuottaakin vapauden kokemuksen, jota ihminen ei ehkä koskaan aiemmin ole kokenut. Hän alkaa tajuta, että negatiiviset ajatukset eivät olekaan muita kuin ajatuksia, ja että hän voi kohdata vaikeita tunteita, siis mennä niitä kohti pakenemisen sijaan.

Tämä olemisen kokemus tuo vapautta ja aidon suoran yhteyden tuntua.

Entä sitten perhekonstellaatio? Se valaisee masennuksen ja ahdistuksen juurisyyt, ja taustalla näyttäisi aina olevan jonkun ihmisen katoaminen ja hänen kaipuunsa. Vanhempi on voinut menettää oman vanhempansa hyvin nuorena, ja se on tietenkin musertavaa lapselle. Tai sisarus voi olla kuollut. Nämä kokemukset, vaikka niistä ei puhuttaisi (ja niistä ei yleensä juurikaan puhuta, vaan päinvastoin yritetään unohtaa), heijastuvat seuraavaan sukupolveen, ja lapsi alkaa kantaa näitä vaikeita tunteita ominaan.

Tässä kohtaa tulemme mielenkiintoisen seikan äärelle, nimittäin rakkauteen. Lapsen ja vanhemman välinen yhteinen rakkaus saa lapsen ottamaan alitajuisesti vanhemmalleen kuuluvia vaikeita tunteita. Hän voi esimerkiksi kantaa vanhemman surua ja syyllisyyttä abortista tajuamatta itse ollenkaan, mistä tämä ahdistus tulee.

Kun perhekonstellaatiossa tunnistamme näitä ja kohtaamme niitä, yleensä syntyy voimakas vapautumisen tunne. Maailma asettautuu uuteen asentoon. Taakka poistuu hartioilta, paine rinnasta.

Mutta onko tämä pysyvä apu? Sitä emme vielä tiedä, ja siihen tarvitaan tutkimusta.

Pyhä läsnäolo -prosessi on mielenkiintoinen, koska siinä hyödynnämme meditaatiota ja perhekonstellaatiota. Ensin opettelemme läsnäolon taitoa ja saamme työkaluja vaikeiden tunteiden kohtaamiseen – ja tämä jo itsessään on suuri askel monelle. Jopa elämää mullistava.

Sen jälkeen alamme katsoa elämäämme ja perhehistoriaamme ja millaisia tunteita ja dynamiikoita kannamme sieltä. Kenen surua kannamme? Kun katsomme suoraan näitä ihmisiä konstellaatiossa, lumous murtuu, sillä kadotettu on ”löydetty”. Jokaisella on paikka, ja me tunnemme itsemme täysiksi.

Tämä työskentely saattaa muuttaa meitä syvällä tasolla, ja yhdistettynä meditaatioon se voi antaa pitkäaikaisen avun elämäämme. Ajattelen nimittäin, että perhekonstellaatio tarvitsee tuekseen työkaluja, joiden avulla voimme jatkaa prosessia ja toisaalta tunnistaa yhä selkeämmin, että menneisyyttä ei enää ole.