Ihmisen potentiaalin vapauttaminen meditaatiolla, psykedeeleillä ja konstellaatiolla
Tri Jani Roman

Ihmisen potentiaali on tuntematon, sillä meissä oleva luova voima on tuntematon. En tällöin ajattele, että luovuutemme suurin saavutus olisi jonkinlaisen laitteen keksimisessä, vaan että sen suurin potentiaali kohdistuu rakkauden kokemiseen ja ilmentämiseen.

Tämä leikkaa läpi ahdistuksen, masennuksen ja merkityksettömyyden. Se täyttää elämän merkityksellisyydellä.

Meditaatio on pitkään käytetty keino tulla yhteyteen itsensä kanssa – tai toisin sanoen: tunnistaa, miten mieli luo kuvia, toiveita ja ideoita, jotka estävät meitä olemasta läsnä todellisuudessa ja tunnistamasta todellisuuden ihmeellisyyttä. Katoamme fantasioihimme kuvitellen, mitä elämämme pitäisi olla, jotta voisimme olla onnellisia, ettemme huomaa, miten ihmeellinen elämä kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Onni löytyykin tästä, eikä kiiltävästä haaveesta.

Mutta ihmisen mieli ei niin helposti irtaudukaan fantasioistaan, vaan voimme tehdä meditaatiostakin itsellemme pienen vankilan. Voimme olla senkin kanssa harhapolulla.

Psykedeelitutkimus on saanut uuden vauhdin ja se herättää valtavasti kiinnostusta. Sen on tunnistettu auttavan masennukseen, riippuvuuksiin ja kuoleman pelkoon. Sen on koettu tuovan ihmiset elämän mysteerin äärelle, ja arkeen tulee hehku, johon merkityksettömyys ei enää mahdu.

Psykedeelit voivat tuoda meditaatioon uudenlaista syvyyttä.

Ihmisen potentiaali on kuitenkin vieläkin suurempi. Nimittäin konstellaatio avaa meille aivan uuden näkymän: kun meditaatio ja psykedeelit auttavat kohtaamaan kantamiamme tunteita ja pelkojamme ja ahdistustamme ja löytämään rakkauden, konstellaatio paljastaa sidoksemme muihin ihmisiin. Saatamme tunnistaa, että ahdistuksemme, masennuksemme ja pelkomme eivät olleetkaan vain meidän, vaan ne ovat tunteita, joita perheessämme (tai yhteisössämme) on kannettu jo pidempään. Näiden tunteiden avulla liitymme heihin – näin siis rakkautemme ilmenee.

Konstellaation avulla tunnistamme rakkautemme syvyyden ja yhteytemme muihin, ja työstää näitä sidoksia siten, ettemme enää kanna sellaista, mikä ei meille kuulu. Sitä kutsutaan vapaudeksi. Silloin meissä oleva luova voima voi suuntautua täysin eteenpäin (sillä sen ei tarvitse yrittää ratkoa menneisyydessä syntyneitä haavoja).

Tästä työskentelystä syntyy myötätunto ja rakkaus, jota maailmamme tarvitsee, ja joka auttaa kohtaamaan maailmassamme olevat haasteet, niin rakenteelliset, kulttuuriset kuin henkilökohtaiset.