Yhteisöllinen konstellaatio Venäjästä ja maailman tilasta – Tilanne on toivoton, ja ei kuitenkaan

Teimme 6.4 yhteisöllisen konstellaation 56 osallistujan kanssa Venäjän ja maailman tilanteesta. Tämä oli toinen konstellaatio samasta aiheesta, mutta kun ensimmäisen (9.3) konstellaation pidin toteutuksellisesti yksinkertaisena ja helposti hallittavana, niin tässä toisessa halusin tutkia laajemmin systeemiä, jossa sota ja konflikti tapahtuu. Kokemuksena nämä kaksi konstellaatiota olivat erilaisia, ja tässä vedän yhteen niistä nousevia ajatuksia.

Taustani konstellaatioille

Kun aloin 90-luvun puolivälissä tehdä väitöskirjaani dialogista, hyvin keskeinen impulssi minulle oli ajatus tukea myös yhteiskunnallisesti merkityksellisten kysymysten käsittelyä. Siis että miten kykenisimme aidommin kohtaamaan toisiamme ja puhumaan oikeasti merkityksellisistä asioista.

Väitöskirjani viitekehys oli organisaatiokulttuurissa, mutta ajatukseni taustalla oli laajemmin ihmisyhteisöjen toiminnassa. Sieltähän dialogitutkimukset usein ponnistavat, eli dialogi on inhimillinen ilmiö, mikä on läsnä kaikenlaisissa kohtaamisissa. Esimerkiksi dialogitutkimuksen yksi keskeinen haara on pedagoginen dialogi. No, pohjimmiltaan maailma on dialoginen, siis vuorovaikutteinen, eli voisi myös ilmaista näin: systeeminen. Me olemme sidoksissa toinen toisiimme, kaikilla tasoilla. Puheen tasolla kohtaaminen on meille ihmisillä tärkeätä, koska yhteisymmärrys ja eteemme tulevien haasteiden kohtaaminen on tulevaisuutemme kannalta tärkeää. Kyky ajatella yhdessä on seurausta ihmisen mielen kapasiteetista, ja toki tässä on silloin mukana kaikki se, mitä ihmisen mielessä on ja mitä siellä tapahtuu. Eli psykologiset ja sosiaaliset ilmiöt.

Se, mitä olen oppinut organisaatiokulttuureista, pätee kaikissa ihmisyhteisöissä – me luomme kulttuureja, ja ne rakentuvat systeemisistä voimista ja dynamiikoista, ja ne ilmenevät käyttäytymisenä, toimintana ja myös tunteina. Puhe on osa kulttuuriamme, niin sisällöllisesti kuin myös miten puhumme. Ja silloin, kun puhumme nimenomaan dialogista, yleensä viittaamme sellaiseen puhetapaan, jossa tapahtuu aitoa kohtaamista ja yhdessä ajattelua.

Vuonna 1994 aloitin psykodraaman tekemisen ja tein sitä intensiivisesti aina vuoteen 2005 asti. Osana psykodraamaryhmiä teimme paljon sosiodraamaa, ja osa näistä sosiodraamoista oli pitkäkestoisia jatkokertomuksia, ja osa oli lyhyitä tutkimuksia erilaisiin aiheisiin, kuten perhe-elämään, kuvitteellisiin yhteisöihin, jne. Sosiodraamaa olen hyödyntänyt myös organisaatioiden kanssa esihenkilökoulutuksissa, luoden esihenkilöille mahdollisuuden tuottaa kuvitteellisia organisaatioita ja toimia siellä, ja erityisesti sen jälkeen reflektoida kokemaansa. Reflektion kautta paljastuu kuvitteellisen ja todellisen organisaation samankaltaisuudet, ihmisten alttiudet ja taipumukset – emme siis pääse niistä eroon, vaan toteutamme niitä uudestaan ja uudestaan, ja tämän tunnistaminen on arvokasta ja auttaa meitä kehittymään ja kasvamaan.

Tarinateatterissa, joka kehittyi psykodraamasta, on paljon samoja elementtejä, vaikka siellä tarinat lähtevätkin yleensä liikkeelle yksittäisen ihmisen kokemusmaailmasta, kun sosiodraamassa taas kaikki luodaan yhdessä. Psykodraamassa taas ollaan yhden ihmisen maailmassa, jota tehdään näkyväksi draaman kautta, saadaan siihen – eli omaan historiaan – uutta näkökulmaa ja jopa korjaavia kokemuksia.

Olen siis tehnyt paljon psyko- ja sosiodraamaa sekä tarinateatteria. Näissä kaikissa, vaikka ne olisivat yhden ihmisen kokemusten esille tuomista ja niiden käsittelyä, on aina mukana myös yhteisöllinen elementti: saamme yhdessä kokea ja jakaa, ja se synnyttä meissä uudenlaista ymmärrystä.

Perhekonstellaatio ja sen luotettavuus

Perhekonstellaatiota aloin tehdä vuonna 2002, ja sen myötä tuli aidosti uusi ulottuvuus: systeemin suora tarkastelu. Pääsimme siis ymmärtämään miten vaikkapa perhe oikeasti toimii, emmekä vain asiakkaan kokemuksen kautta. Saamme syvempää ymmärrystä muiden systeemiin kuuluvien tahojen kokemuksesta.

Perhekonstellaatio on menetelmä, mutta sen taustalla on vahvasti sen kehittäjän Bert Hellingerin oivallukset ylisukupolvisista dynamiikoista, jotka toteutuvat käytännössä kaikissa perheissä kulttuurista riippumatta – siis yhtä lailla Kiinassa kuin Suomessa. Kyse on ihmislajin käyttäytymisestä.

Perhekonstellaatiokoulutuksissa, joihin olen osallistunut, on silloin tällöin ollut myös sellaisia konstellaatioita, joissa on katsottu laajemmin yhteiskunnallisia kysymyksiä, eli kyse ei ole ollut yksittäisen ihmisen asiasta, vaan yhteisestä. Ne ovat olleet hyvin inspiroivia, ja reilun kymmenen vuoden aikana olen tehnyt useita tällaisia ns. yhteisöllisiä konstellaatioita, kuten nämä kaksi Venäjän konfliktiin liittyen.

Ero sosiodraamaan on sama kuin psykodraamassa ja perhekonstellaatiossa: osallistujat eivät näyttele, eivätkä ”tuota”, kuten psykodraamamaailmassa asia ilmaistaan, vaan kokemus on meditatiivinen hiljentyminen kuuntelemaan millaisia impulsseja kehossa alkaa tulla.

Varsinkin aloittelijoiden kanssa tämä toimii jopa paremmin, jos ihminen tietää vähän tai jopa ei mitään siitä henkilöstä tai ryhmästä, jota hän edustaa konstellaatiossa. Näin vältämme enemmän ajattelun kautta syntyviä reaktiota, ja pysymme enemmän siinä, mitä kehossamme tunnemme.

Koska tässä on hieman mystiikkaa, että miten konstellaatiossa edustajana oleva henkilö voi tuntea edustamansa ihmisen tuntemuksia tietämättä hänestä mitään, halusin tutkia tätä, ja vuonna 2009 aloitin Työsuojelurahaston osin tukemana tutkimuksen.

Itse en ole niinkään innoissani konstellaation ”mystisestä” puolesta, vaan mieluummin olen yhdistänyt trauma- ja neurologisista tutkimuksista tulevaa tietoa siihen, mitä menetelmää käytettäessä tapahtuu. Konstellaatiota ei ole tällä tavalla tutkittu, mutta olen vakuuttunut, verrattuani menetelmää tutkittuihin terapia- ja traumaterapiamenetelmiin, että on aivan luonnollista ja loogista, että konstellaation kokeminen johtaa neurologisessa toiminnassa ja rakenteessa tapahtuviin muutoksiin, joita voidaan kutsua ”paranemiseksi” tai kehitykseksi.

Tutkimuksen pohjalta nimittäin tiedämme, että esimerkiksi terapiassa koetut ns. korjaavat kokemukset muokkaavat aivojen toimintaa ja rakennetta, ikään kuin jatkaen neurologista kehitystä siitä kohtaa, mihin se pysähtyi trauman syntyessä.

Tämän halusin tähän taustaksi tuoda esille.

Palataanpa kuitenkin siihen, että mitä tiedämme siitä, miten luotettavasti konstellaatio voi ilmentää tutkittavan systeemin dynamiikoita ja siellä olevia tunnekokemuksia.

Toteutin vuonna 2009 yksinkertaisen kokeen, jossa teimme useita konstellaatioita aidoista kysymyksistä, mutta keskeytin konstellaatiot sen jälkeen, kun asiakas oli sijoittanut valitsemansa henkilöt (edustajat) lattialle seisomaan suhteessa toisiinsa, ja olimme kuulleet, mitä edustajat kokivat.

Käytävällä nimittäin odotti lisää ihmisiä, jotka eivät olleet kuulleet eivätkä nähneet mitään tästä konstellaatiosta, eivät edes tienneet mikä oli asiakkaan kysymys. Kuulemiskierroksen jälkeen pyysin käytävällä odottavat ihmiset huoneeseen ja he saivat korvata alkuperäiset edustajat. Sitten kysyin heiltä, mitä he kokevat.

Vastaukset olivat yllättävän samankaltaisia.

Toivon, että tätä tutkimusta voitaisiin jatkaa, ja luoda tieteelliset kriteerit täyttävä koeasetelma. Tulokset olisivat todennäköisesti hyvin kiinnostavia.

Intuitiivinen kokemus, tuhansien konstellaatioiden jälkeen, on, että menetelmä nostaa esille niitä kokemuksia, joita edustettavissa ihmisissä oikeasti on.

Jatkoin tutkimustani sillä tavalla, että konstellaation jälkeen haastattelin organisaation ihmisiä, jotka eivät olleet nähneet konstellaatiota, ja pyrin haastattelujen pohjalta tunnistamaan, ovatko konstellaatiossa esille tulleet dynamiikat totta. Haastattelut vahvistivat käsitystä, että konstellaatiot nostivat ihan oikeita ja todellisia dynamiikoita esille.

Tämänkaltaista tutkimusta ei olisi niin helposti voinut toteuttaa terapiakontekstissa, koska silloin meidän olisi päästävä haastattelemaan koko sukua. Sen sijaan organisaatioissa tämänkaltainen selvitys oli mahdollinen.

Tätä olen peilannut myös toisella yksinkertaisella tavalla. Olen auttanut useissa suurissa organisaatiokulttuurin kehittämisen hankkeissa, ja niiden yhteyksissä haastatellut satoja yksilöitä ja ryhmiä. Näissä olen usein pyytänyt ihmisiä tekemään nappuloilla yksinkertaisen konstellaation omasta organisaatiostaan. On hämmästyttävää, miten samankaltaisia kuvauksia ihmiset tekevät.

Näiden karttojen tekeminen on tietenkin hieman erilaista kuin varsinainen konstellaatio, mutta tuo pienen lisän siihen ymmärrykseen, että menetelmällä kuvataan suhteellisen luotettavasti tutkittavan systeemin eri tahojen välisiä suhteita.

Kutsun näitä alitajuisiksi suhteiksi, eli jännitteitä, varauksia, latauksia, joita ihmisten ja ryhmien väleillä on.

Eikä tämä ole mitenkään ihmeellistä. Jos pyytäisin sinua tekemään vaikkapa Suomen poliittisesta kentästä nappuloilla (tai ihmisillä) henkisen kartan, siitä tulisi todennäköisesti hyvin samankaltainen kuin usean muun tekemänä. Aina ei näin kävisi, vaan jotkut tekisivät toisenlaisen, ja siihen on todennäköisesti hyvät syyt taustalla. Esimerkiksi ihmisen henkilökohtaiset voimakkaat kokemukset ja oma tausta.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että suhtaudun aina konstellaatioihin jättämällä sille liikkumatilaa. En ota sitä, kokeitteni ja kokemuksellisuuden tuomasta luottamuksesta huolimatta, täysin objektiivisena kuvauksena todellisuudesta, vaan sen suuntaisena informaationa.

Konstellaation vaikutukset

Terapian kautta kokemuksellisesti tiedämme, miten merkittäviä muutoksia ihmisen elämään voi tulla konstellaation kautta. Se voi tuoda näkyville asioita, joita ihminen ei ole ollenkaan tiedostanut, ja tämän uuden tiedon myötä hänen elämänsä voi muuttua. Esimerkiksi ihminen tajuaa, miten keskeisesti hänen perheeseensä on vaikuttanut vanhemman sisaruspuoli, josta ei ole koskaan puhuttu.

Yhteisölliset konstellaatiot ovat johtaneet asioiden uudelleen jäsentymiseen. Olemme nähneet ja kokeneet asioita, joita emme olisi tulleet ajatelleeksi, ja se lisää ymmärrystämme. Niin perhekonstellaatiossa kuin yhteisöllisissä tai yhteiskunnallisissa konstellaatioissa syntyy usein myötätunnon kokemusta kaikkia osapuolia kohtaan.

Ajattelin, että edellä mainitut asiat ovat tärkeätä pohjustusta ajatellen sitä, että yhteisöllisessä konstellaatiossa, vaikka Venäjän ja länsimaisen konfliktissa, yksi osa on eri tahojen väliset suhteet, joita teemme näkyväksi, ja jotka väistämättä ovat aina konstellaation asettajan näkemys – siis miten vaikkapa eri maat ovat suhteessa toisiinsa – mutta samalla tässä menetelmässä myös näyttäisi toteutuvan tuo mystinen yhteys siten, että voimme tavoittaa jotain edustettavien tahojen oikeista kokemuksista.

Kyse ei siis ole vain siitä, miten konstellaation asettaja keksii, vaan että pääsemme tutkimaan sisältä käsin tätä systeemiä.

On kuitenkin mahdollista, että konstellaatio on värittynyt. On mahdollista, että se on jopa vääristynyt. Ihmisen ymmärrys on aina rajoittunutta ja jossain määrin vääristynyttä, joten tässäkin täytyy niin olla.

Tämän varauksenkin jälkeen pidän konstellaatiotyöskentelyä arvokkaana, ja että se mahdollisesti antaa meille sellaista informaatiota, mitä olisi jopa mahdotonta saavuttaa mitenkään muuten, ja mikä voi olla merkityksellistä.

Konstellaation intentio

Miksi me teemme konstellaatioita?

Perhekonstellaatio on selkeä tapaus: haluamme tunnistaa, mitä kannamme perheestämme, keihin olemme salaisesti sidoksissa, ja mitä meidän tulisi kohdata, jotta olisimme vapaampia omassa elämässämme rakastamaan ja toimimaan.

Yhteisöllisiä konstellaatiota teemme samasta syystä. Nyt vain olemme kollektiivi, ja katsomme sitä yhteisöä, jossa olemme osallisena. Me haluamme tukea tämän yhteisön kasvua ja hyvinvointia.

Teroitan jokaisen yhteisöllisen konstellaation alussa, että emme ole tirkistelemässä. Me aidosti etsimme ymmärrystä, jotta voisimme toimia viisaammin ja rakkaudellisemmin.

Siten jokaisen konstellaation perimmäinen tavoite, huolimatta siitä, mitä vaikkapa perhekonstellaation asiakas sanoo ja miten hän sen ilmaisee, on tukea yhteisön (perheen ja sen kaikkien jäsenten) elinvoimaisuutta ja hyvinvointia.

Toisin sanoen: vapauttaa ihmisiä ilmaisemaan vapaammin rakkauttaan.

Venäjän ja länsimaiden konflikti

Olen vuosien aikana tehnyt konstellaatioita mm. terrori-iskuista, rokotekysymyksestä, populismista, äärioikeiston vaikutuksesta, Trumpin vaikutuksesta maailmaan ja koronatilanteesta, ja myös Venäjän vallattua Krimin vuonna 2014. Kaikki nämä olen kokenut – ja uskon myös niiden, jotka ovat olleet osallisina – merkityksellisinä ja arvokkaina, ja lisänneet ymmärrystäni kokonaisuudesta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuun 24. päivänä oli koko maailmalle shokki.

Minulla oli tuohon shokkiin myös toinen näkökulma, jonka aloin tajuta vasta vähitellen. Olin nimittäin koulutusryhmäni kanssa tehnyt yhteisöllisen konstellaation edellisen viikon perjantaina aiheesta rokotekriittisyys ja koronasuojausmyönteisyys.

Otimme tuohon konstellaatioon rokotekriittisten ja koronasuojausmyönteisten lisäksi myös Venäjän ja USAn äärioikeiston ytimen.

Syy niiden mukaan ottamiseen on salaliittoteoriat, joihin heräsin pandemian myötä. Sitä ennen olin kutsunut ilmiötä populismiksi, ja seurannut alun perin ilmastonmuutoskeskustelun myötä disinformaation leviämistä, ja tunnistanut Venäjän vaikutuksen taustalla.

Brexitin ja Trumpin myötä aloin tunnistaa äärioikeiston roolia tässä kuviossa.

Ja nyt sitten teimme konstellaation, jossa pääkysymyksenä oli rokoteasia.

Kokemus oli meille kaikille järkyttävä. Olimme sen jälkeen hyvin hiljaisia. Nimittäin Venäjästä ja äärioikeistosta huokui sellainen aggressio, että emme olleet siihen valmistautuneet. Venäjältä tuli syvä halveksunta demokraattisten maiden heikkoutta kohtaan, ja häikäilemätön kostonhimoinen energia hyödyntää länsimaiden heikkoutta niiden tuhoamiseksi. Kokemus lähenteli mielipuolisuutta, ja se oli siinä tilanteessa järjetön. Sitä oli vaikea ymmärtää.

Ja vain kuuden päivän päästä alkoi sota.

Vasta muutaman päivän päästä muistin tuon konstellaation. Järkytys oli niin suuri.

9.3 eli lähes kaksi viikkoa hyökkäyksestä järjestin sitten ensimmäisen varsinaisesti tätä konfliktia tutkivan konstellaation. Koulutusryhmässä tehty konstellaatio tapahtui ryhmässä paikan päällä, mutta tämän toteutin Zoomin välityksellä.

Osin etätyöskentelyn haasteesta johtuen, osin miettien sitä, ettei konstellaatiosta tule kenellekään liian hajottava kokemus, pidin 9.3 konstellaation hyvin yksinkertaisena, muistuttaen sitä työskentelymuotoa, jonka olen kehittänyt korona-aikana perhekonstellaatioita varten.

Osallistujat saivat omissa kodeissaan samanaikaisesti mennä Venäjän edustajaksi ja sitten länsimaiden edustajaksi. Sitten konstellaatioon tuli mukaan sodan uhrit, jotka kuviteltiin makaamaan siihen väliin. Ja lopuksi osallistujat palasivat omille paikoilleen katsomaan konstellaatiota kauempaa. Tämä oli myös turvatekniikka, jottei kukaan jäisi jumiin noihin kokemuksiin, vaan palautuisi paremmin selkeyteen siitä, että ”minä olen täällä, ja konflikti on tuolla”.

Ohjasin sen jälkeen myös toisen perhekonstellaatiomaisen konstellaation, jossa jokainen sai kohdata ”maailman”, ja jossa hän lopulta pääsi ”maailman” syliin ja viereen katsomaan elämää. Tämän ajattelin vielä palauttavan ihmisiä omaan voimaansa.

Ja näin palautteiden mukaan tapahtui. Kokemus oli osallistujille voimakas ja voimauttava. Ihmiset kertoivat, että kykenivät vihdoinkin nukkumaan hyvin. Että jotain helpotusta tapahtui. Ja että syntyi ymmärrystä ja myötätuntoa molempia osapuolia kohtaan. Joku kirjoitti, että hän löysi vihdoin paikkansa tässä maailmassa.

Tuo konstellaatio on katsottavissa ja koettavissa täällä.

Toinen konstellaatio 6.4

Osallistujia toiseen konstellaatioon tuli 56, kun ensimmäisessä konstellaatiossa oli 69.

Ensimmäinen konstellaatio oli tavallaan henkilökohtainen tutkimus yhteisestä aiheesta. Toisen konstellaation halusin toteuttaa ensimmäistä kertaa etätyöskentelynä yhteisenä kokemuksena kuten olisimme ryhmässä. Tämä oli siis minullekin kokeilu tämänkaltaisesta työskentelystä suhteellisen ison ryhmän kanssa, vaikka oikeastaan yhdistin eri menetelmiä, joita olin aiemmin käyttänyt.

Ratkaisin yhteisen työskentelyn etänä siten, että kun konstellaation alussa pohdimme tahoja, joita otamme konstellaatioon mukaan, niin kirjoitin nämä tahot paperilapuille, jotka sijoitin lattialle siten kuin itse ne koin.

Ryhmässä olisin pyytänyt edustajia itse löytämään paikkansa, mutta tässä se ei ollut mahdollista.

Koska halusin pitää tilaisuuden mahdollisimman turvallisena, esillä oli koko ajan vain minun ruutuni, ja muita osallistujia ei näkynyt. Sen sijaan annoin halukkaille mahdollisuuden mennä edustamaan ketä tahansa konstellaatiossa olevaa tahoa, ja mikrofoninsa kautta kertoa kokemuksistaan.

Jotta pysyin itse paremmin mukana, kävin itsekin kokemassa jokaisen paikan. Näin yleensä teen, jos yksilöterapiassa ohjaan konstellaation asiakkaalle, ja läsnä on vain minä ja hän. Tiedän kokemuksesta, että kykenen helposti tuntemaan kunkin tahon kokemukset ja palaamaan sen jälkeen ohjaajan paikalle. Itse asiassa yleensäkin ohjatessani tunnen kohtuullisen hyvin jokaisen konstellaatiossa olevan tahon kokemukset (varsinkin jos niillä on edustajat), vaikka en heidän paikallaan kävisi, ja se auttaa minua konstellaation ohjaamisessa. Joskus edustajat kertovat jotain sellaista, mitä en itse ole tavoittanut, ja pidän sitä erityisen arvokkaana.

Valitsin, ryhmän ehdotusten pohjalta, tahoiksi Venäjän, Putinin Venäjän (jotka siis uskovat Putiniin), Venäjän sotilaat (sodassa olevat), sotilaiden äidit, Venäjän opposition, Putinin, Ukrainan kansan, länsimaat, Suomen, Naton, USAn. Näiden sijoittamisen jälkeen kävimme ensimmäisen kokemuskierroksen.

Kokemukset olivat hyvin voimakkaita. Kävin itse ensin kokemassa, mutta en kertonut mitään kokemastani, vaan pyysin osallistujia kertomaan mitä heissä tapahtuu. Näin halusin varmistaa, etteivät minun kertomani vaikuttaisi heihin ja he voisivat vapaammin keskittyä omaan kokemukseensa.

Itse koin miltei jokaisessa roolissa, että oli vaikea hengittää ja keho tärisi. Oli selkeästi suuri shokki käynnissä kaikkialla. Yllättävää kyllä Suomen edustajana oli vähemmän tärinää. Ikään kuin siinä olisi syvä luotto siihen, että pärjäämme. Toki USA oli omassa turvassaan vahvasti. Niin minä kuin monet muut käyttivät ilmaisua, että ”seisoo molemmilla jaloilla” ja etäisyys konfliktiin oli isompi kuin muilla. Oli tunne, että USA on ehkäpä yhtä iso kuin kaikki muut yhteensä.

Länsimaiden yhteinen rintama oli selkeästi tunnettavissa. Usea käytti ilmaisua ”ollaan vierekkäin” tai ”käsikynkässä”.

Venäjän sotilaat vapisivat ja olivat kauhuissaan. Moni ilmaisi, että on hyvin väsynyt. Maa veti puoleensa.

Ukrainan kansa vapisi, mutta ei ollut toivoton. Se ei aikonut antaa periksi. Se aikoi seistä, ja se tuntui isommalta kuin olisin ehkä odottanut.

Konflikti oli siis käsin kosketeltava. Se oli läsnä kaikkialla. Sotilaiden äidit olivat epätoivoisia, ja Venäjän oppositio kykeni tuskin hengittämään.

Hyvin ymmärrettäviä kokemuksia.

Entä sitten Putin?

Moni käytti samansuuntaisia ilmaisuja: ”kuin humalassa”, ”ajatus on puuroa”, ”sumeaa”. Itse koin valtavaa järkytystä siinä, että ”ei se näin pitänyt mennä”. Niin iso järkytys, ettei se mahtunut tajuntaan. Ikään kuin olisi jäänyt yksin koko maailman ja Jumalankin eteen, ja jokin taju siitä virheestä, minkä on tehnyt ja mitä ei voi saada anteeksi.

Mutta se ei täysin ollut edes tiedostettavissa, vaan energia meni hetkessä selviytymiseen. Sumea kuvasti sitä hyvin – ei ollut enää kapasiteettia kohdata sitä, mitä tapahtuu.

Otimme tässä vaiheessa muutaman uuden tahon mukaan, sillä halusin selvittää tämän konfliktin taustoja. Sitä emme olleet aikaisemmissa konstellaatioissa tehneet, vaan vain katsoneet tilannetta tässä ja nyt.

Perhekonstellaatiossa meitä auttaa, jos tiedämme mitä perheessä on tapahtunut. Esimerkiksi jos vanhempi on menettänyt oman vanhempansa nuorena, sillä todennäköisesti on vaikutusta. Kun menetetty vanhempi tuodaan mukaan, jotain, ja toisinaan jopa kaikki, muuttuu konstellaatiossa. Vihdoinkin löytyi se, jota on etsitty jo useassa sukupolvessa! Eli näin pääsemme kiinni taakkasiirtymiin, jotka ovat läsnä perheen dynamiikoissa.

Otin konstellaatioon mukaan Neuvostoliiton toisen maailmansodan uhrit. Tämä oli intuitiivinen valinta, mutta perustuu myös kokemukseeni monista aiemmista konstellaatioista. Neuvostoliitto menetti sodassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu maa.

Ja jos katsomme Venäjää tänään, niin yksi kaikkein tärkeimmistä juhlista heille on toukokuun Voitonjuhla, jossa juhlitaan toisen maailmansodan päättymistä eli Saksan antautumista. Tällaiset tiedot voivat antaa tärkeätä osviittaa siitä, mitä maa (tai ihminen) kantaa ja mikä häneen vaikuttaa.

Uhrien lisäksi otimme Stalinin.

Näillä molemmilla oli suuri vaikutus. Putin erityisesti reagoi NL:n toisen maailmansodan uhreihin. Silloin aggressio nousi todella pintaan – suuttumus, teki mieli huutaa kirosanoja.

Stalin herätti myös selkeitä tuntemuksia. Jotkut raportoivat Putinina tuntevansa yhteyttä Staliniin.

Otimme myös äärioikeiston ytimen, ja sitten koronan, länsimaiden median ja Venäjän median. Korona nousi esille, koska tämänkin sodan taustalla on tarinoita, joita voisi kutsua salaliittoteorioiksi, ja korona on ollut niiden leviämisen kannalta keskeinen tekijä.

Korona ei kuitenkaan herättänyt sen suurempia tuntemuksia kenessäkään. Vain Putinin edustajana tunsin epämiellyttävää tunnetta, että korona oli liian lähellä.

Putin sen sijaan ilahtui äärioikeiston ytimen tullessa mukaan. Se sijoittui USAn taakse, ja sinne Putinilla oli yhteys. Ikään kuin liittolainen tai luotettava taho kaiken tämän keskellä.

Länsimaiden media oli varovainen, hieman säikähtänyt. Se katsoi kaikkialle, ja näkö oli selkeä. Mutta se tunsi uhkaa, ja se tuntui vatsassa. Minulle tuli ajatus siitä, että tässä on kyseessä demokratia, ja sen suojeleminen.

Venäjän media tunsi itsensä yllättävän selkeäksi myös. Se katsoi suoraan eteenpäin, vahvasti. Ei aikonut antaa periksi mihinkään suuntaan.

Ero näissä kahdessa mediassa oli, että länsimaiden media oli varovainen ja säikähtänyt, ja katsoi kaikkialle, niin Venäjän media vain yhteen suuntaan. Jotain samaa oli Putinin Venäjässä. Sekin oli yllättävän vakaa.

Tämä herätti minussa ajatuksen siitä, että tämä tilanne on toivoton.

En sitä ääneen maininnut, mutta en nähnyt mitään keinoa ratkaista tätä konfliktia. (Eikä sellainen ratkaiseminen meille, siis tälle ryhmälle, tietenkään edes kuulu.)

Kun kiersimme vielä kaikissa rooleissa, tuntemukset hieman rauhoittuivat. Länsimaat seisoivat yhdessä, eivätkä nekään aikoneet perääntyä. Nato oli yllättävää kyllä hieman taka-alalla pysyttelevä. Se ei halunnut osallistua konfliktiin. Se oli valmis suojelemaan länsimaita, mutta vain, jos sitä tarvittaisiin, muuten se halusi pitää etäisyyttä.

Tähän päätimme konstellaation, ja olimme käyttäneet jo kaksi ja puoli tuntia. Konstellaatio oli suuri, ja myös raskas. Tuntemukset olivat hyvin voimakkaita.

Lyhyessä loppukeskustelussa usea kertoi, että olo on kuitenkin rauhallisempi. Jotain levollisuutta oli tullut. Samaa sain jälkiviesteissä, joita moni minulle lähetti.

Ihmiset kirjoittivat, että he kokivat, että tämä vähensi polarisaatiota ja toi kokonaisymmärrystä tilanteesta.

Yksi kirjoitti, että ”läsnä oli joku ihmeellinen rauha, vaikka monenlaiset tuntemukset värittivät iltaa.” Ihmisille oli myös merkityksellistä ja koskettavaa, että saivat kokea eri rooleista käsin.

Toivoton tilanne, tai ei ehkä ihan kokonaan

Jälkiajatuksena hämmästelin Venäjän median selkeyttä seistä ja katsoa eteenpäin. Kun yhdistämme sen Putinin Venäjän uskoon tekemisestään, ja taustalla häilyi myös kirkko ja Venäjän mystinen ”olemus”, eli se, mistä Putinin taustaideologi Dugin on puhunut, niin minulle tuli tunne, että tätä uskoa on vaikea horjuttaa.

Toisaalta länsimaiden rohkeus seistä vastakkain ja peräänantamattomuus oli myös selkeä.

Putinin voimakas reaktio NL:n toisen maailmansodan uhreihin jäi mietityttämään. Se on ollut kollektiivinen trauma, ja samalla tietenkin henkilökohtainen. Esimerkiksi Putinin isoveli kuoli nälkään Leningradin piirityksessä ennen Putinin syntymää. Perhekonstellaatioymmärryksellä tällä on suuri merkitys ja vaikutus Putinin elämään.

Konstellaatiossa oli jotain koston tarvetta. Ja nyt, kun tätä kirjoitan, mieleeni tulee mitä kirjoitin konstellaatiosta, jonka teimme viikko ennen hyökkäystä. Olisiko kosto kaiken taustalla?

Syvä trauma joka tapauksessa.

Sellainen trauma, ja sellaiset uhrimäärät, että Venäjän lienee vaikea kääntää enää suuntaansa. Tämä minua huolettaa ja surettaa.

Ajattelen, että yleensä traumoissa auttaisi myötätunto. Sitä tämä konstellaatio ainakin herätti. Kaikkia osapuolia kohtaan. Mutta se ei voi tarkoittaa periksi antamista. Se olisi väärin, ja johtaisi vielä pahempaan, varsinkin, jos hyökkäävä osapuoli hakee kostoa.

Suru tästä tilanteesta on päällimmäisenä mielessä.

----

Katso tuleva koulutus organisaatio- ja yhteisöllisistä konstellaatiosta 9.6 klo 9-13 klikkaamalla tästä.